Jokin aika sitten kävimme tekemässä "mallikeikan" studiossa, ihan pyynnöstä, tarvittiin tipsuja kuviin. Siitä hyvästä saimme kuvat sitten itsellemme ja omaan käyttöön. Mamman mussukat <3

Mukavaa tätä vuotta!

Näyttelyvuosi pyörähti käyntiin, totuttuun tapaan Kajaanin tamminäyttelystä. Vain Ressi oli tällä kertaa mukana. Ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Ressi sijoittui omassa luokassaan kolmanneksi (11 avo urosta) sen huimempaa näyttelymenestystä ei tällä kertaa saavutettu.

Mutta mukavaa reissussa kuitenkin oli, varsinkin kun näki paljon tuttuja ympäri Suomen. Seuraava näyttely taitaakin olla vasta maaliskuussa tiibetinspanieleiden erikoisnäyttely. Uma-mamma pitäisi laihduttaa siihen mennessä, allekirjoittaneesta puhumattakaan. Mutta vihdoinkin nuo -30 pakkaslukemat ovat hieman lauhtuneet, pääsee koirienkin kanssa kunnon lenkeille, eikä vain kiertämään korttelia pikapissatuksella.t

Vuodenvaihteessa meillä on oikea synttärisuma, ei ehdi niin nopeasti kirjoittaa kun pitää vaan juhlia :D 28.12 täytti Ressi poika tosiaan sen 2v ja nyt saisi aloittaa sitten sen viimeisen sertin metsästyksen. 30.12 Halla tyttäremme täytti vuoden ja sehän oli yhtä juhlaa melkein koko viikon. Sitten tietysti Uuden Vuoden juhlat, täytyy sanoa, että on kyllä ihanaa kun näistä nykyisistä sessukoista ei kukaan ole moksiskaan raketeista ja pommeista, on se kurjaa aikaa niille jotka pelkäävät.. Vanhalle Iinallehan haettiin eläinlääkäriltä aina rauhoittavia tuolle illalle. Ja jottei juhlinta loppuisi, 4.1 täytti tuo sakumaanikkommekin jo 8vuotta. Veteraani muka. Kertokaa joku se Tatsillekin. Ihan kuin pentu se riehuu vielä. Saas nähdä jos tässä vielä innostuisi jossain vaiheessa ilmoittamaan vanhusta näyttelyyn veteraaniluokkaan. Sen verran simpsakka ukko se vielä on.


Vuosi 2009

Niinpäs se tämä vuosi vierähti melkein jo kokonaan. Ja kuten melkein osasin ennalta aavistaa, tämä vuosi on lapsipainotteista aikaa vietetty, koirat ovat olleet taka-alalla, valitettavasti.

Tai siis, tokihan ne ovat meidän jokapäiväisessä elämässä mukana olleet, lenkkeilty kuten ennenkin, muutamia näyttelyitäkin kierrelty, mutta niin se vaan tuo vauva-aika vei mukanaan. No onpa ainakin ladattu akkuja ja kerätty virtaa tulevaan vuoteen, kun ei niin aktiivisesti ole pyörinyt kaikessa mukana.

Mutta jospa tuleva vuosi olisi pirteämpää sitten koira sarallakin. Lapsi jo isompana osaa omin jaloin tulla mukana. Vasta-aine testit otatin sekä Ressistä että Umasta. Molemmilla vasta-aineet nousivat, joten varmaankin ensi keväänä/kesänä lähdemme sitten Ruotsiin, ehkä Norjaan.. Reissuun kuitenkin :)



Haluan toivottaa teille kaikille oikein Ihanaa ja Rauhallista Joulua, ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2010!!
 

Onnea Woltti!

Pieni, suuri koiramme, Woltti, täytti 29.9 täydet viisi vuotta. Synttärit kyllä juhlittiin ajallaan ja lahjat annettiin, nyt vasta muistamme niitä nettiin julkistaa.



Valtavasti onnea sympaattiselle yksisilmäotukselle. Toivottavasti vuosia on triplasti vielä lisää, ja miksi ei olisi :D

Syksy tekee tuloaan

Vielä ollaan elokuussa menossa ja ulkona vain +10 lämmintä, vettä sataa, tuulee, myrskyää. Toivottavasti Mamban hittibiisi pitäisi paikkaansa... "vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä"

Iisalmessahan Uma oli ROP. Seuraavana viikonloppuna olikin sitten lauantaina Limingan ryhmänäyttely ja sunnuntaina Kajaanin.. Ihan mielettömät helteet, vähän liiankin kuuma noin näyttelyyn, mutta emme valita. Limingassa Ressi tuli luokassaan toiseksi ja oli PU3 ja varaserti, Uma tuli myös luokassaan toiseksi ja PN2. Kajaanissa sitten ei kumpikaan sijoittunut PU/PN luokissa, mutta Erit molemmille. Ressi Eri2, Uma Eri3

Vielä kun saisi niitä nättejä ilmoja, voisi koiriakin kuvailla ja lisätä uusia kuvatuksia.



Tässä kuva Umasta Limingassa, kuva: Päivi Toppinen

Ihanaa UMA!!!

Iisalmen kansainvälissä näyttelyssä Uma oli ROP ja sai CACIBIN. Äiti on niin ylpeä.
Olin ihan yksin näyttelyssä ja kiire olisi ollut kotiin Hallan luokse, eiköhän juuri silloin ole koira ROP. Melkein toivoin että olisimme olleet VSP, jotta oltais saatu lähteä samantien kotiin.



Urhoollisesti jäimme kuitenkin odottamaan isoja kehiä, siellä tuomari valitsi meidät jatkoon, eli 8 parhaan joukkoon, mutta siellä ei sitten enää sijoituttu, kuten osasin odottaakin.. Eli "kunniakierroksen" jälkeen sitten kaasupohjassa kotiin, noin 5h myöhemmin, kuin mitä olisin ollut jos oltais tosiaan oltu se VSP. Mutta en minä valita. Ihanaa kun rinsessa pärjäsi.

Ressikin voitti luokkansa, ei kuitenkaan sijoittunut PU luokassa, mutta vara-serti tuli sitten plakkariin. Eli hieno päivä kaikenkaikkiaan.



Maanantaina, 3.8 äitin rinsessarekku täyttikin jo 4vuotta. Valtavasti onnea mamman mussukalle. Lahjaksi saatiin ihkupinkki fleksi ja paljon luita ja herkkuja ja rapsutuksia ja pusuja
 


Taas yksi näyttelyviikonloppu takana. Se sujui ryhmänäyttelyssä Ruukissa. Ressi oli luokkansa ainoa, voitti ERI:llä, muttei sijoittunut enää paras uros kisassa. Umakin kilpaili ainoana luokassaan, voitto ja lopulta VSP. ROP oli ihana "Kimi" alias FI CH Toyway Kaa-H-Ari

Ja kasvattajan hieno kasvattajaluokka oli ollut BIS3. Itse emme enää olleet paikalla, jätimme Uman kasvattajan hoiviin, kun lähdimme viettämään hääpäivää festareille ja hotelliin :D

 

Kuvat: Markku Kuosmanen
 

Hieman alkaa näyttelyinnostus laantumaan kun joka viikonloppu saa juosta jossain päin, ensi viikonloppuna olisi vuorossa Iisalmi KV, jos jaksaa herätä ja ajaa paikalle :)

Oulun näyttelyviikonloppu

 

Viime viikonloppu menikin sitten Oulun näyttelyssä molempina päivinä. Kelit suosi, näki paljon ystäviä ympäri Suomen, kaikinpuolin mukava viikonloppu. Eikä ”kisaväsymyskään” päässyt yllättämään, kun sai näytellä kotikentillä. Alle kymmenen kilometriä matkaa näyttelypaikalle, melko luksusta.

Lauantai olikin todella hieno päivä!! Molemmat, sekä Ressi että Uma voittivat omat luokkansa.

Ressi oli kolmanneksi paras uros, mutta kun edelle sijoittuneet olivat valioita niin TOINEN SERTI tulla tupsahti meille :D Paras narttu oli veteraani, vetskuille ei cacibeja jaeta, joten Uman toiseksi sijoittuminen paras narttu luokassa poiki sitten myös CACIBIN. Nyt kai sitten pitäisi laittaa nokka kohti ulkomaita ja lähteä kokeilemaan sieltä hakea ne pari puuttuvaa :D

Sunnuntaina sitten ei menestys jatkunutkaan, Ressi sai EH:n, sijoittui luokassaan neljänneksi. Uma sai ERIn ja pääsi vielä jatkoon (10 narttua luokassa) mutta ei sijoittunut, jäi viidenneksi.

Tulossa on vielä neljä näyttelyä, joihin on tavallaan ”turhaa” ilmottauduttu, koskapa emme nyt tarvitse sitten enää sertejä ja cacibeja. Mutta onhan se osallistuminen kivaa ja näkee aina tuttuja.

Niitä odotellessa...

Kylmää heinäkuuta kaikille!

Kuukauden näyttelytauon jälkeen aloitimme tämän aktiivistakin aktiivisemman heinä-elokuun näyttelyturneen. Melkein jokaiselle viikonlopulle jotain näyttelyä.

Kylmässä ja tuulisessa Kokkolan kansainvälissä näyttelyssä pyörähdimme lauantaina.
Ressistä ei tuomarisetä löytänyt yhtään mitään kehumisen arvoista, tuloksena sininen nauha..

Mutta prinsessa Uma sitten voittikin nartut ja sai sen himoitun Cacibin, ollen VSP. Rotunsa paras oli komea Hoswin Obelix. Sen tittelin hyvin mieluusti soimme Obelixille ja Miialle, ettei tarvinut jäädä enää isoja kehiä odottamaan ja jäätymään. Hallakin oli ensimmäistä kertaa ulkonäyttelyssä mukana. Nukkui reippaana likkana melkein koko näyttelyn, varmaan viileä ilma vaikutti että jaksoi nukkua. Kiva reissu oli, seuraavia odotellessa.


Kuva: Heikki Westman
ONNEA RESSI!!
 
Vihdoinkin se ensimmäinen serti on takataskussa. Ressipoika reippaana teki kunnon keikkakiertueen. Helatorstaina Jämsä, lauantaina Aptus Show Helsingissä ja loppuhuipentumana sunnuntaina Pello, josta se sertikin sitten napsahti. Me Uman kanssa oltiin laiskoja ja käytiin vain Helsingissä. Eli kiitokset taas Joukolle ja Raijalle Ressin mukana raahaamisesta.
Nyt täällä onkin yksi kappaletta erittäin väsynyttä tipsupoikaa.. To-Su välisenä aikana Ressi vietti liki 30h autossa ja vähintäänkin 15h näyttelypaikalla, kilometrejä kertyi ainakin 2500km. Reipas pieni mies.
Pieni herra jaksoi kuitenkin vielä riehaantua ja juhlia ensimmäistä sertiään http://tatsia.kuvat.fi/kuvat/Ressin+eka+serti/. Koirien tarkemmat tulokset löytyy koirien omilta sivuilta tulososioista.
 
Pikkuhiljaa alkaa myös elämä normalisoitumaan Pepen lähdön jälkeen. Kyynelten sijaan jaksaa jo jonkun kerran hymyilläkin muistellessaan koiraa. Monet itkut tuli itkettyä etukäteen ja surutyötä tehtiin monta vuotta, kun näin korkeaa ikää ei osattu odottaa. Rauhallinen ja kaipaava on olotila. Tiedän tehneeni vanhukselleni viimeisen palveluksen. Sai pappa lähteä arvokkaasti, vailla kipuja ja särkyjä ns. saappaat jalassa. 
 
Kesäkuussa meitä ei näyttelyissä tapaakaan, lomailemme ja löhöämme koko porukalla. Heinäkuussa sitten onkin melkein jokaiselle viikonlopulle jotain näyttelyä, sitä odotellessa...


Me oltiin kaverit, parhaimmat kaverit, alusta loppuun. Melkein 17vuotta. Me matkustimme ulkomailla, kolusimme Suomen monta kertaa ristiin rastiin. Me pärjättiin näyttelyissä, me olimme ME Tyttö ja Koira.

Viikko sitten torstaina katselin tuota vanhustamme ja tulin siihen tulokseen, että nyt on tullut aika. Nyt on aika lunastaa lupaukset, on aika taas nähdä koiranomistajan elämän nurja kääntöpuoli. Perjantain soittelin eläinlääkäreihin, mihinkään en saanut aikaa, ajattelin että no maanantaina sitten.

Maanantai kun tuli, en pystynytkään, vaikka tiesin että on pakko.

Sen verran sain kuitenkin pakotettua itseäni että tilasin ajan. Yksi iso askel oli tehty.
Ja se aika oli tänään 15.5 klo 11.30. Edellisestä illasta laskin tunteja. Ja itkin. Yöllä en paljoa nukkunut. Itkin. Aamulla reipastuin ja annoin papan juosta Uman kanssa pihalla niinkuin halusi ja jaksoi.

Pepen viimeiset leikit

 Ja sitten me lähdimme.



Eläinlääkäriin saavuttiin, Pepe haisteli jokaisen paikan, häntä heiluen meni luottolääkäriämme morjenstaan. Lääkäri tuli ja halasi ja sanoi että nytkö on aika, nyökkäsin vain hiljaa. Hän katseli koiraa ja sanoi että aivan oikea aika on nyt. Hän kysyi ollaanko nyt jätetty jäähyväiset, voiko hän aloittaa. Pyysi pitämään koirasta kiinni, koska ensimmäinen rauhottava pistos saattaa sattua.
Ei Pepe välittänyt, ei se koskaan välittänyt mistään kun olin sen tukena ja turvana mukana. Se luotti että mamma hoitaa. Sankari ei meinannut nukahtaa. Sitkeästi se istui ja uteliaasti vielä katseli ympäri huonetta.



Sitten tuli väsy. Pepe käpertyi lähelle rintaani ja painoi päänsä käsivarrelleni. Tuhisi ja nukahti syvään uneen. Lääkäri antoi mun vielä rapsutella ja kuiskutella sen korvaan asioita. Kertoi mitä viimeinen piikki aiheuttaa ja kysyi olenko valmis, saako laittaa aineen
Mun sydän huusi EIEIEIEIEI, herätä se henkiin, ette te voi viedä mun elämäni koiraa pois. Mun järki pani mut nyökkäämään päätä. Muutama syvä henkäys, varmistus stetoskoopilla. "Hän on poissa"


Iinan viereen laskimme poikansa nukkumaan, omaan lempivilttiinsä kiedottuna.

Taas valo viiltää taivaanrantaa
se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

(Markus Bäckström)

29.03.2009

Kuten arvelinkin, tuo pieni Halla neitimme vie meidän perheessä kaiken huomion. Koirat ovat olleet vähemmällä huomiolla. Treenaukset tauolla. Pelkkää lenkkeilyä vaan. Muutamat näyttelyt ollaan Uman ja Ressin kanssa käyty vaihtelevalla menestyksellä, niitä on sitten tulossa kesää kohti PALJON lisää. Jospa sitä aktivoituisi tuon treenaamisen yms koiramaisen aktiviteetin parissa kun kesä ja kärpäset saapuu. Helpompi ottaa vauva mukaan kun ei tarvitse niin valtavasti toppauksia laittaa :)
Muutoin elämämme kuluukin entisellään, koirat ottivat vauvan tosi ihanasti vastaan. Kun Halla on lattialla, majoittuu pikkusessut siihen ympärille partioimaan, Tatsi lipaisee pusun ohikulkiessaan. Kellään ei ole vauvalle "pahaa sanottavaa". Tosin, Halla oppi juuri pyörähtämisen jalon taidon, kohta varmaan alkaa pikkuhiljaa liikkumaankin, saapas nähdä kuinka korkealle koirat sitten tuon vauvan arvostaa kun saavat takiaisen turkkiinsa kiinni. Arvelen kuitenkin että hyvin menee jatkossakin, sillä mitä meillä on kyläilemässä pikkuihmisiä käynyt, ovat koirat osanneet vetäytyä ja paeta paikalta jos alkaa meno ahdistamaan liikaa. Toivon mukaan näin myös oman jälkikasvumme kanssa. Vaikka kyllähän "palveluskoiraperheessä" tulee lapsikin elämään kurissa ja nuhteessa ja kovassa koulutuksessa, että koiriin ei turhia kosketa... :)

09.03.2009

Virallinen hiihtolomaviikko Oulun seudulla ohi. Meidän perheeseen se loma ei sinällään vaikuttanut. Hannu lomailee myöhemmin keväällä ja minun, tytön ja koirien elämähän on yhtä lomaa koko ajan :)

Mummo halusi lapsenlapsensa hoitoon lauantaiksi, joka sattui olemaan sopivasti oikein mielettömän aurinkoinen ja ihana päivä. Me päätimme sitten antaa koirille laatuaikaa ja kunnon ulkoilua. Itsellä huono omatunto, kun koirat on selkeästi hieman jääneet paitsioon vauvan syntymän myötä.

Ajelimme mökille ulkoilemaan, saunomaan, paistamaan makkaraa. Koirille tietty kans omat makkarat. Koirat juoksi ja nautti. Pepekin, kesällä 17v vaarimme. On se rautanen pappa :) Kuviakin tuli otettua, ne löytyvät kuvagalleriasta.

Muutaman viikon päästä olisi Kuopioon tipsuerkkariin lähtö... Saas nähdä kuinkas Uman ja Ressin käy :)

Paistoihan se päivä risukasaankin.
 
Vihdoinkin sattui aurinkoa riittämään hetkeksi, sekä isännälle vapaapäivä, että pääsimme koko porukalla ulkoilemaan ja kuvaamaan koiria. Tuotoksia näkyvillä kuvagalleriassa.

Jospa me nyt sitten keskittyisimme näillä sivuilla koiriimme ja seuraisimme neidin elämää hänen blogissaan. Äiti vaan on nyt niin myyty tuohon tyttöönsä, että sinne varmaan tulee enemmän asiaa ku koirasivuille, mutta malttakaa malttakaa, pian tämä "uutuudenviehätys" vähän laantuu
Uusi vuosi ja Uudet kujeet.

Tämä vuosi onkin aloitettu täysin eritavalla kuin koskaan aikaisemmin. Tässä taloudessa on opeteltu elämään vauvaperheen arkea. Yövalvomisista, sontavaippojen vaihdosta, loputtoman tuntoisista itkuista huolimatta ihaninta aikaa elämässäni.

Jossain vaiheessa aloitan kirjoittelemaan blogiin vauvan kuulumisia, ettei ihan nämä KOIRIEN kotisivut täyty vauva-asiasta 

Synnytyksestä toipuminen vaati veronsa, siitä huolimatta oli Uma ja Ressi ilmoitettu Kajaanin näyttelyyn tammikuun alussa. Ilman kasvattajan ja hänen vaimonsa apua ei olisi siitä reissusta tullut mitään. Tuhannet kiitokset Joukolle ja Raijalle pesu-, föönäys-, kuljetus- ja esitysavusta 

Uman saaliina oli VAL ERI2, PN3 ja Ressin JUN ERI2.

Kunhan tässä hieman saa rutiineita takasin kuvioihin niin eiköhän me aleta taas koko porukalla juoksemaan näyttelystä toiseen... Sitä odotellessa...

Ja koskapa sattuneesta syystä on kamera kohdistunut viime aikoina vain tuohon tyttäreemme, niin laitettakoon teillekin yksi kuva näytille ”Lahjastamme”.